Sähköiset
oppimateriaalit, taustaa
Digitalisoituminen
nähdään hallitusohjelmassakin olevan tärkeä osa suomalaista osaamista. Tieto-
ja viestintäteknologia liittyy oleellisena osana koulutukseen. Ohjaavat
asiakirjat, kuten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (luonnos 2016)
sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2005) esittävät, että tieto- ja
tiestintäteknologia nivoutuu jo varhaisina ikävuosina osaksi oppimista. Esimerkiksi
koodaus on tulossa uuden opetussuunnitelman mukaan jo alakoulun
oppisisältöihin. Koodauksesta on jo verkossa ainakin yksi alakouluun soveltuva,
hyvä, pelillinen oppimisaihio, joka johdattaa innostavasti aihealueen
sisältöihin. Tehtävät suoritettuaan oppilas saa oikein todistuksen ”koodauskoulutuksen”
menestyksekkäästä suorittamisesta. Eräs opettaja kertoi, että jotkut oppilaat
ratkaisivat tehtävät puolessa tunnissa, kun taas jollakulla oli mennyt niihin
kaksikin tuntia. Jokainen oppilas oli kuulemma pitänyt oppimisaihiota
mielekkäänä.
Koulujen ja myös päiväkotien
tietoyhteiskuntavalmiuksien parantaminen on jatkuva vaade. Tietokoneita, i-padeja
ym. välineitä, jotka osaltaan mahdollistavat oppilaiden sähköisen oppimista, on
joka koululla, mutta opettajien kertoman perusteella harmittava este sähköisten
oppimateriaalien hyödyntäminen luokkahuonetilanteessa on se, että laitteet
eivät useinkaan toimi moitteettomasti. Tällöin suuri osa oppitunnista saattaa
mennä ”säätämiseksi”.
Sähköisten
oppimateriaalinen hyödyntäminen velvoittaa opettajia päivittämään tietotekniset
valmiutensa riittävän hyvälle tasolle. Kaikkea ei jokaisen tarvitse osata,
mutta tavoite olisi, että opettajat voisivat oppia toinen toiseltaan eri
tietoteknisistä osa-alueista.
Sähköistä
oppimateriaalia on jo saatavissa verkossa paljon, – sekä maksullisessa että
maksuttomassa muodossa. Esimerkiksi Facebookissa on useitakin sivustoja, jossa
sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen opettajat voivat jakaa ja
vastaanottaa erilaista tietoutta, jota hyödyntämällä voi tvt-sisältöjä voi
hyödyntää opetuksessa. Vaikka erilaista oppimateriaalia on tuotettu jo vuosia kaupallisesti,
on soveltuvan e-oppimateriaalin puute yhä yksi keskeinen ongelma tietotekniikan
opetuskäytön leviämisessä. Affordanssit eli tarjoumat tarkoittavat niitä
erilaisia mahdollisuuksia, joita teknologia tukee tai ei tue.
E-oppimateriaalissa se tarkoittaa sekä pedagogisia että erilaisia
toiminnallisia mahdollisuuksia.
E-oppimateriaalien
suunnittelussa pedagogiset periaatteet pitäisikin tiedostaa entistä tarkemmin.
Huonoimmillaan e-oppimateriaali on tyyliä ”kirja verkossa”, joten se ei antane
juuri lisäarvoa oppimiselle perinteisiin oppikirjoihin nähden. Sähköistä
oppimateriaalia voidaan arvioida esim. sen mukaan, millaista oppimisen
metaforaa se tukee. Onko oppiminen tiedonhankintaa,
osallistavaa (joten
siihen sisältyy sosiaalinen toiminta) vai, – syvimpänä oppimisen tasona, tiedon luomista. Tiedon
luominen sisältää tällöin tiedon konstruoimista, ollen älyllisessä mielessä jo
vaativampaa toimintaa.
Sähköinen
oppimateriaali ja sen käyttö ei ole itsetarkoitus, vaan sen tarkoitus on toimia
aktivaattorina ajattelulle. Näin ne toimivat oppimisen työvälineinä. Erilaiset
oppimisaihiot (löytyy esim. perusopetustarkoitukseen osoitteesta edu.fi)
vaikuttaisivat olevan mukavia johdantoina käsitteillä olevaan
oppimiskokonaisuuteen, mutta ne myös syventävät oppimista aihealueista, joissa
jo jonkinlaiset perustiedot on saavutettu. Aihioita voidaan käyttää myös
arvioinnin välineenä.
Ajankohtainen tutkimus sähköisen
oppimateriaalin ja tablettitietokoneiden käytön vaikutuksista
Viime elokuussa julkaistun, Itä-Suomen
yliopiston kyselytutkimuksen perusteella tablettitietokoneiden käyttö
opetuksessa vahvistaa oppilaiden ongelmanratkaisutaitoja ja yksilöllisiä
oppimiskokemuksia. Niiden käyttö näyttäisi myös parantavan
työskentelyilmapiiriä koululuokissa.
Kysely on osa Savonlinnan normaalikoulun
Future Classroom 2020 -hanketta, jossa luodaan uuteen oppimiskäsitykseen
liittyvää tulevaisuuden oppimisympäristöä. Tablettiopetuksessa mukana olleiden
oppilaiden huoltajille, oppilaille ja opettajille suunnattu kysely osoitti,
että tablettien käyttö on muuttanut opetusta ja oppimista merkittävästi.
Kyselyn perusteella muun muassa tekemällä oppiminen sekä tutkiva oppiminen
lisääntyivät. Oppilaat kokivat myös kotitehtävät aiempaa mieluisampina. Lisäksi
toisilta oppiminen lisääntyi ja tablettien käyttö opetuksessa edisti merkittävästi
jakamisen kulttuuria sekä oppilaiden että opettajien keskuudessa. Sen sijaan
vanhemmat olivat aiempaa huonommin tietoisia lastensa koulutyöstä ja
koulutehtävistä, mikä haastaa koulua ja koteja tiiviimpään yhteistyöhön.
Savonlinnan normaalikoululla toteutetun
laajamittaisen kokeilun tavoitteena on siirtyä koulussa perinteisistä
oppikirjoista sähköisiin oppimateriaaleihin ja välineisiin sekä kehittää
koulupedagogiikkaa ja oppimista digiajan tietoyhteiskunnan avaintaitojen
näkökulmasta. Avaintaidoilla tarkoitetaan taitoja, joita elinikäinen oppiminen,
uudet tilanteet ja muuttuva työelämä meiltä tulevaisuudessa edellyttävät.
Tällaisia ovat esimerkiksi lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, aktiivinen
kansalaisuus, median käyttötaidot, vuorovaikutustaidot, suunnittelutaidot tai
vaikkapa koodaaminen.
”Perinteisillä oppikirjoilla on vielä
ollut hyvin merkittävä rooli, mutta haluamme nyt valmistautua perinteisen
printtialan murrokseen todellisin toimenpitein. Kolmivuotisen kokeilun myötä
koulun on tarkoitus siirtyä kokonaisuudessaan digiaikaan”, kertoo Savonlinnan
normaalikoulun johtava rehtori Mikko Ripatti.
Tutustumista matematiikan
erityisopetukseen suunnattuun ”Kymppi”-aihioon
Edu.fi:n sivuilta löytyvät
”Kymppi”-oppimisaihio on nimetty matematiikan erityisopetuksen
oppimateriaaliksi, mutta se soveltuu kyllä erinomaisesti muutenkin sekä esi-
että alkuopetukseen, tukemaan lapsen valmiuksia oppia hahmottamaan lukua
kymmenen. Oppimisaihio näyttäisi tukevan sekä subitisaation (lukumäärän
1–4 tarkkaa ja nopeaa hahmottamista ilman laskemista) sekä lapsen ymmärrystä
lukujen hajotelmista. Pyykölä (2012) kirjoittaa Clementsiä ja Saramaa (2009, 9)
lainaten, että subitisaatio ei ole ainoastaan synnynnäisesti osattava prosessi,
vaan se kehittyy huomattavasti lapsen kasvaessa. Tavoitteena on, että lapsi
oppii pilkkomaan suuremmankin objektimäärän osiin, laskea kunkin objektimäärän
erikseen ja ilmoittaa yhteenlaskun tuloksen. Luvun kokoaminen tapahtuu siten
niin nopeasti, ettei voida puhua varsinaisesti laskemisesta. Tämä subitisaation
kehittymisnäkökulma olisi tärkeää ottaa huomioon viimeistään esi- ja
alkuopetuksessa.
Opetussuunnitelman perusteissa
(Opetushallitus 16.1.2004) todetaan matematiikan oppimisesta alkuopetuksen
osalta mm. seuraavaa: ”Oppilas oppii perustelemaan ratkaisujaan ja
päätelmiään konkreettisin mallein ja välinein, kuvin, kirjallisesti tai
suullisesti ja löytää ilmiöistä yhtäläisyyksiä ja eroja, säännönmukaisuuksia
sekä syy-seuraussuhteita.” Kymppi-oppimisaihio tarjoaa visuaaliset mallit
hahmottaa luvun kymmenen hajotelmia. Se lähestyy aihetta selkeillä piirroskuvilla
ja antaa palautetta oppimisesta. Lapsi oppi huomaamaan säännönmukaisuuksia ja
kausaliteetteja mm. havaitsemalla, että hajotelmien pohjalta voidaan ratkaista
nopeasti luvun kymmenen yhteen- ja vähennyslaskut.
Kymppi-oppimisaihio ei sovellu tutkivan
oppimisen malliin. Tutkivassa oppimisessa kun on olennaista ajatus siitä, että
työskentely on yhteisöllistä, eli opiskelijat jakavat tietoa keskenään,
esimerkiksi verkkopohjaisen oppimisalusta avulla. Yksittäisen oppijan kannalta
tutkivassa oppimisessa yhdistyvät sekä asiasisältöjen että tiedonluomisen
taitojen harjoittelu. Sen sijaan ko. oppimisaihiossa voidaan nähdä keksivän
oppimisen idean hyödyntämistä. Kymppi-oppimisaihiossa oppilaat voivat kokeilla
luvun kymmenen ominaisuuksia itse, ja se onnistuu, vaikka aihetta ei olisi
pohjustettukaan millään lailla.
Lukukäsitettä havainnollistetaan niin matematiikan (numerot),
luonnollisen kielen (kirjoitettu kieli), kuin kuviokielenkin kautta
(pallomuodot, sormet). Sen sijaan auditiivista oppimista ei aihio tule, vaikka
monikanavaisuus nähdään keksivän oppimisen lähtökohdissa tavoitetilana.
Keksivällä oppimisella viitataan
oppimiseen, jonka seurauksena oppilas kokee keksineensä jotain uutta. Pelissä
sovitellaan esim. erivärisiä palloja ”kymppipohjalle” (ja näin hahmottuvat
luvun kymmenen hajotelmat) ja myöhemmin luvun kymmenen hajotelmien oppimista
harjoitellaan laskutoimitusten yhteydessä. Oppilas johdatellaan ”keksimään”
yhteyden hajotelmien ja laskutoimitusten välillä. Jotta mahdollistuisi se, että
oppilaat voisivat kokeilla opiskeltavaa asiaa konkreettisesti, pitäisi varmaan
lukua kymmenen tarkastella jonkin oppimisvälineen avulla ja sen jälkeen vasta
”pelata” Kymppiä. Näin oppimisaihio voisi syventää oppimista optimaalisesti.
Kymppi-oppimisaihiota ei hyödynnä
ongelmakeskeistä oppimista, koska siinä ratkotaan ”ongelmia”, joihin on jo
olemassa oikea vastaus. ”Tähän on vain yksi oikea vastaus”-tehtävätyyppi on
yleisin matematiikan opetuksessa käytettävä tehtävätyyppi. Ilmiöperustainen
oppiminen lähtee ilmiön havainnoinnista. Ensin tarkastellaan ilmiötä ja tämän
jälkeen tarkastellaan ilmiön takana vaikuttavaa teoriaa. Trialogisella
oppimisella tarkoitetaan sellaista yhteisöllisen oppimisen muotoa, jossa
toiminta organisoidaan yhteisesti luotavien ja muokattavien, jaettujen
kohteiden kehittämisen ympärille. Tämän perusteella on selvää, ettei Kymppi
toteuta trialogisen, eikä ilmiöperustaista oppimisenkaan pedagogiikkaa.
Sellainen asia, mikä itseäni mietityttää sähköisten oppimateriaalien osalta, on opettajien omat valmiudet käyttää niitä. Työskentelen itse varhaiskasvatuksessa lastentarhanopettajana ja meillä ainakin päiväkodissa on jonkinverran henkilökuntaa, jotka karttavat ja vieroksuvat kaikenlaista "nykyaikaa", kuten älypuhelimia ja tietokoneita. Miten myös ns. vanhemmalle sukupolvelle saataisiin tietotaito kohdilleen ja ennenkaikkea innostus ja motivaatio sähköisten oppimateriaalien käyttöön? Toinen askarruttava kysymys on se, miten jokainen kunta varmistaisi, että esimerkiksi tablettejen ja älytaulujen käyttö olisi yhdenvertaista opetuksessa. Tällä hetkellä ainakin omien kokemusteni mukaan, välineet sähköisten oppimateriaalien käyttöön, ovat hyvin erilaisia eri kunnissa ja kuntien sisälläkin. Toisissa päiväkodeissa ei ole käytössä ollenkaan älytauluja tai tabletteja, kun taas toisissa on. Eri arvoinen mahdollisuus näiden välineiden käyttöön, tulisi jollakin keinolla saada mielestäni yhdenvertaiseksi. Tällaisia ajatuksia tuli äkkiseltään minulle näistä sähköisistä oppimateriaaleista.
VastaaPoistaLaitteiden ja sähköisten materiaalien käytössä on varmasti suuria vaihteluita kuntienkin sisällä. Yksi keino yhdenvertaistamiseen voisi olla se, että OPSiin kirjattaisiin vähimmäistavoitteita tvt:n käytön osalta. Silloin koulujen olisi pakko järjestää opetus niin, että jokainen lapsi nämä tavoitteet saavuttaisi. Erilaisia painotuksia ja arvostuksen kohteita toki on koulujen välillä OPSista huolimatta, mutta se on varmasti myös hyvä asia.
VastaaPoistaOn hyvä, että nämä asiat ovat opettajankoulutuksessa esillä ja saisivat olla enemmänkin esillä.