perjantai 16. tammikuuta 2015

Sähköiset oppimateriaalit




Sähköiset oppimateriaalit, taustaa


Digitalisoituminen nähdään hallitusohjelmassakin olevan tärkeä osa suomalaista osaamista. Tieto- ja viestintäteknologia liittyy oleellisena osana koulutukseen. Ohjaavat asiakirjat, kuten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (luonnos 2016) sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2005) esittävät, että tieto- ja tiestintäteknologia nivoutuu jo varhaisina ikävuosina osaksi oppimista. Esimerkiksi koodaus on tulossa uuden opetussuunnitelman mukaan jo alakoulun oppisisältöihin. Koodauksesta on jo verkossa ainakin yksi alakouluun soveltuva, hyvä, pelillinen oppimisaihio, joka johdattaa innostavasti aihealueen sisältöihin. Tehtävät suoritettuaan oppilas saa oikein todistuksen ”koodauskoulutuksen” menestyksekkäästä suorittamisesta. Eräs opettaja kertoi, että jotkut oppilaat ratkaisivat tehtävät puolessa tunnissa, kun taas jollakulla oli mennyt niihin kaksikin tuntia. Jokainen oppilas oli kuulemma pitänyt oppimisaihiota mielekkäänä.

Koulujen ja myös päiväkotien tietoyhteiskuntavalmiuksien parantaminen on jatkuva vaade. Tietokoneita, i-padeja ym. välineitä, jotka osaltaan mahdollistavat oppilaiden sähköisen oppimista, on joka koululla, mutta opettajien kertoman perusteella harmittava este sähköisten oppimateriaalien hyödyntäminen luokkahuonetilanteessa on se, että laitteet eivät useinkaan toimi moitteettomasti. Tällöin suuri osa oppitunnista saattaa mennä ”säätämiseksi”.

Sähköisten oppimateriaalinen hyödyntäminen velvoittaa opettajia päivittämään tietotekniset valmiutensa riittävän hyvälle tasolle. Kaikkea ei jokaisen tarvitse osata, mutta tavoite olisi, että opettajat voisivat oppia toinen toiseltaan eri tietoteknisistä osa-alueista.

Sähköistä oppimateriaalia on jo saatavissa verkossa paljon, – sekä maksullisessa että maksuttomassa muodossa. Esimerkiksi Facebookissa on useitakin sivustoja, jossa sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen opettajat voivat jakaa ja vastaanottaa erilaista tietoutta, jota hyödyntämällä voi tvt-sisältöjä voi hyödyntää opetuksessa. Vaikka erilaista oppimateriaalia on tuotettu jo vuosia kaupallisesti, on soveltuvan e-oppimateriaalin puute yhä yksi keskeinen ongelma tietotekniikan opetuskäytön leviämisessä. Affordanssit eli tarjoumat tarkoittavat niitä erilaisia mahdollisuuksia, joita teknologia tukee tai ei tue. E-oppimateriaalissa se tarkoittaa sekä pedagogisia että erilaisia toiminnallisia mahdollisuuksia.

E-oppimateriaalien suunnittelussa pedagogiset periaatteet pitäisikin tiedostaa entistä tarkemmin. Huonoimmillaan e-oppimateriaali on tyyliä ”kirja verkossa”, joten se ei antane juuri lisäarvoa oppimiselle perinteisiin oppikirjoihin nähden. Sähköistä oppimateriaalia voidaan arvioida esim. sen mukaan, millaista oppimisen metaforaa se tukee. Onko oppiminen tiedonhankintaa, osallistavaa (joten siihen sisältyy sosiaalinen toiminta) vai, – syvimpänä oppimisen tasona, tiedon luomista. Tiedon luominen sisältää tällöin tiedon konstruoimista, ollen älyllisessä mielessä jo vaativampaa toimintaa.

Sähköinen oppimateriaali ja sen käyttö ei ole itsetarkoitus, vaan sen tarkoitus on toimia aktivaattorina ajattelulle. Näin ne toimivat oppimisen työvälineinä. Erilaiset oppimisaihiot (löytyy esim. perusopetustarkoitukseen osoitteesta edu.fi) vaikuttaisivat olevan mukavia johdantoina käsitteillä olevaan oppimiskokonaisuuteen, mutta ne myös syventävät oppimista aihealueista, joissa jo jonkinlaiset perustiedot on saavutettu. Aihioita voidaan käyttää myös arvioinnin välineenä.


Ajankohtainen tutkimus sähköisen oppimateriaalin ja tablettitietokoneiden käytön vaikutuksista

Viime elokuussa julkaistun, Itä-Suomen yliopiston kyselytutkimuksen perusteella tablettitietokoneiden käyttö opetuksessa vahvistaa oppilaiden ongelmanratkaisutaitoja ja yksilöllisiä oppimiskokemuksia. Niiden käyttö näyttäisi myös parantavan työskentelyilmapiiriä koululuokissa.
Kysely on osa Savonlinnan normaalikoulun Future Classroom 2020 -hanketta, jossa luodaan uuteen oppimiskäsitykseen liittyvää tulevaisuuden oppimisympäristöä. Tablettiopetuksessa mukana olleiden oppilaiden huoltajille, oppilaille ja opettajille suunnattu kysely osoitti, että tablettien käyttö on muuttanut opetusta ja oppimista merkittävästi. Kyselyn perusteella muun muassa tekemällä oppiminen sekä tutkiva oppiminen lisääntyivät. Oppilaat kokivat myös kotitehtävät aiempaa mieluisampina. Lisäksi toisilta oppiminen lisääntyi ja tablettien käyttö opetuksessa edisti merkittävästi jakamisen kulttuuria sekä oppilaiden että opettajien keskuudessa. Sen sijaan vanhemmat olivat aiempaa huonommin tietoisia lastensa koulutyöstä ja koulutehtävistä, mikä haastaa koulua ja koteja tiiviimpään yhteistyöhön.

Savonlinnan normaalikoululla toteutetun laajamittaisen kokeilun tavoitteena on siirtyä koulussa perinteisistä oppikirjoista sähköisiin oppimateriaaleihin ja välineisiin sekä kehittää koulupedagogiikkaa ja oppimista digiajan tietoyhteiskunnan avaintaitojen näkökulmasta. Avaintaidoilla tarkoitetaan taitoja, joita elinikäinen oppiminen, uudet tilanteet ja muuttuva työelämä meiltä tulevaisuudessa edellyttävät. Tällaisia ovat esimerkiksi lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, aktiivinen kansalaisuus, median käyttötaidot, vuorovaikutustaidot, suunnittelutaidot tai vaikkapa koodaaminen.

”Perinteisillä oppikirjoilla on vielä ollut hyvin merkittävä rooli, mutta haluamme nyt valmistautua perinteisen printtialan murrokseen todellisin toimenpitein. Kolmivuotisen kokeilun myötä koulun on tarkoitus siirtyä kokonaisuudessaan digiaikaan”, kertoo Savonlinnan normaalikoulun johtava rehtori Mikko Ripatti.


Tutustumista matematiikan erityisopetukseen suunnattuun ”Kymppi”-aihioon


 Edu.fi:n sivuilta löytyvät ”Kymppi”-oppimisaihio on nimetty matematiikan erityisopetuksen oppimateriaaliksi, mutta se soveltuu kyllä erinomaisesti muutenkin sekä esi- että alkuopetukseen, tukemaan lapsen valmiuksia oppia hahmottamaan lukua kymmenen. Oppimisaihio näyttäisi tukevan sekä subitisaation (lukumäärän 1–4 tarkkaa ja nopeaa hahmottamista ilman laskemista) sekä lapsen ymmärrystä lukujen hajotelmista. Pyykölä (2012) kirjoittaa Clementsiä ja Saramaa (2009, 9) lainaten, että subitisaatio ei ole ainoastaan synnynnäisesti osattava prosessi, vaan se kehittyy huomattavasti lapsen kasvaessa. Tavoitteena on, että lapsi oppii pilkkomaan suuremmankin objektimäärän osiin, laskea kunkin objektimäärän erikseen ja ilmoittaa yhteenlaskun tuloksen. Luvun kokoaminen tapahtuu siten niin nopeasti, ettei voida puhua varsinaisesti laskemisesta. Tämä subitisaation kehittymisnäkökulma olisi tärkeää ottaa huomioon viimeistään esi- ja alkuopetuksessa.

Opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 16.1.2004) todetaan matematiikan oppimisesta alkuopetuksen osalta mm. seuraavaa: ”Oppilas oppii perustelemaan ratkaisujaan ja päätelmiään konkreettisin mallein ja välinein, kuvin, kirjallisesti tai suullisesti ja löytää ilmiöistä yhtäläisyyksiä ja eroja, säännönmukaisuuksia sekä syy-seuraussuhteita.” Kymppi-oppimisaihio tarjoaa visuaaliset mallit hahmottaa luvun kymmenen hajotelmia. Se lähestyy aihetta selkeillä piirroskuvilla ja antaa palautetta oppimisesta. Lapsi oppi huomaamaan säännönmukaisuuksia ja kausaliteetteja mm. havaitsemalla, että hajotelmien pohjalta voidaan ratkaista nopeasti luvun kymmenen yhteen- ja vähennyslaskut.

Kymppi-oppimisaihio ei sovellu tutkivan oppimisen malliin. Tutkivassa oppimisessa kun on olennaista ajatus siitä, että työskentely on yhteisöllistä, eli opiskelijat jakavat tietoa keskenään, esimerkiksi verkkopohjaisen oppimisalusta avulla. Yksittäisen oppijan kannalta tutkivassa oppimisessa yhdistyvät sekä asiasisältöjen että tiedonluomisen taitojen harjoittelu. Sen sijaan ko. oppimisaihiossa voidaan nähdä keksivän oppimisen idean hyödyntämistä. Kymppi-oppimisaihiossa oppilaat voivat kokeilla luvun kymmenen ominaisuuksia itse, ja se onnistuu, vaikka aihetta ei olisi pohjustettukaan millään lailla.  Lukukäsitettä havainnollistetaan niin matematiikan (numerot), luonnollisen kielen (kirjoitettu kieli), kuin kuviokielenkin kautta (pallomuodot, sormet). Sen sijaan auditiivista oppimista ei aihio tule, vaikka monikanavaisuus nähdään keksivän oppimisen lähtökohdissa tavoitetilana.

Keksivällä oppimisella viitataan oppimiseen, jonka seurauksena oppilas kokee keksineensä jotain uutta. Pelissä sovitellaan esim. erivärisiä palloja ”kymppipohjalle” (ja näin hahmottuvat luvun kymmenen hajotelmat) ja myöhemmin luvun kymmenen hajotelmien oppimista harjoitellaan laskutoimitusten yhteydessä. Oppilas johdatellaan ”keksimään” yhteyden hajotelmien ja laskutoimitusten välillä. Jotta mahdollistuisi se, että oppilaat voisivat kokeilla opiskeltavaa asiaa konkreettisesti, pitäisi varmaan lukua kymmenen tarkastella jonkin oppimisvälineen avulla ja sen jälkeen vasta ”pelata” Kymppiä. Näin oppimisaihio voisi syventää oppimista optimaalisesti.

Kymppi-oppimisaihiota ei hyödynnä ongelmakeskeistä oppimista, koska siinä ratkotaan ”ongelmia”, joihin on jo olemassa oikea vastaus. ”Tähän on vain yksi oikea vastaus”-tehtävätyyppi on yleisin matematiikan opetuksessa käytettävä tehtävätyyppi. Ilmiöperustainen oppiminen lähtee ilmiön havainnoinnista. Ensin tarkastellaan ilmiötä ja tämän jälkeen tarkastellaan ilmiön takana vaikuttavaa teoriaa. Trialogisella oppimisella tarkoitetaan sellaista yhteisöllisen oppimisen muotoa, jossa toiminta organisoidaan yhteisesti luotavien ja muokattavien, jaettujen kohteiden kehittämisen ympärille. Tämän perusteella on selvää, ettei Kymppi toteuta trialogisen, eikä ilmiöperustaista oppimisenkaan pedagogiikkaa.














2 kommenttia:

  1. Sellainen asia, mikä itseäni mietityttää sähköisten oppimateriaalien osalta, on opettajien omat valmiudet käyttää niitä. Työskentelen itse varhaiskasvatuksessa lastentarhanopettajana ja meillä ainakin päiväkodissa on jonkinverran henkilökuntaa, jotka karttavat ja vieroksuvat kaikenlaista "nykyaikaa", kuten älypuhelimia ja tietokoneita. Miten myös ns. vanhemmalle sukupolvelle saataisiin tietotaito kohdilleen ja ennenkaikkea innostus ja motivaatio sähköisten oppimateriaalien käyttöön? Toinen askarruttava kysymys on se, miten jokainen kunta varmistaisi, että esimerkiksi tablettejen ja älytaulujen käyttö olisi yhdenvertaista opetuksessa. Tällä hetkellä ainakin omien kokemusteni mukaan, välineet sähköisten oppimateriaalien käyttöön, ovat hyvin erilaisia eri kunnissa ja kuntien sisälläkin. Toisissa päiväkodeissa ei ole käytössä ollenkaan älytauluja tai tabletteja, kun taas toisissa on. Eri arvoinen mahdollisuus näiden välineiden käyttöön, tulisi jollakin keinolla saada mielestäni yhdenvertaiseksi. Tällaisia ajatuksia tuli äkkiseltään minulle näistä sähköisistä oppimateriaaleista.

    VastaaPoista
  2. Laitteiden ja sähköisten materiaalien käytössä on varmasti suuria vaihteluita kuntienkin sisällä. Yksi keino yhdenvertaistamiseen voisi olla se, että OPSiin kirjattaisiin vähimmäistavoitteita tvt:n käytön osalta. Silloin koulujen olisi pakko järjestää opetus niin, että jokainen lapsi nämä tavoitteet saavuttaisi. Erilaisia painotuksia ja arvostuksen kohteita toki on koulujen välillä OPSista huolimatta, mutta se on varmasti myös hyvä asia.
    On hyvä, että nämä asiat ovat opettajankoulutuksessa esillä ja saisivat olla enemmänkin esillä.

    VastaaPoista