perjantai 23. tammikuuta 2015

Tieteellisiä julkaisuja MOOCista

Kurssitehtävänämme oli etsiä tieteellisiä tutkimuksia MOOCiin liittyen ja selvittää tutkimusten tutkimuskysymykset ja tulokset. Julkaisuja etsiessä huomasin kuitenkin, että MOOCiin liittyviä artikkeleita oli helppo löytää, mutta varsinaisia tutkimuksia ei juuri löytynyt. Esittelenkin löytämäni Siiri Paanasen ja Niko Saaren tutkimuksen aiheesta. Tutkimus käsittelee yleisesti MOOCia, se haasteita, pedagogiikkaa sekä liiketoimintamalleja.  He lähestyvät aihetta erilaisten tutkimusten ja case-tapausten kautta.


Pedagogisina haasteina tutkimuksessa esitettiin kurssin vaatimustason määrittäminen. Kurssin osallistujissa on monen tasoista osaajaa ja haasteena onkin löytää keskitie, jolloin heikoimmat pysyisivät vielä mukana ja lahjakkaille löytyisi haastetta. Toinen ongelma on kurssien suuri keskeytysprosentti. Motivoiminen ja kurssiin sitouttaminen on isoilla verkkokursseilla haastavaa. Kirjoittajat esittävä pedagogisesti merkittävän kysymyksen: Mitkä ovat MOOC-kurssien todelliset hyödyt oppimisen kannalta?


MOOC-kurssien haasteiksi kirjoittajat esittävät palautteen antamisen opiskelijalle ja kommunikoinnin yleensäkin. MOOC-kurssit voidaan jakaa kahteen tyyppiin cMOOCiin ja xMOOCiin. Niiden ero on siinä, että cMOOC-kursseilla korostetaan yhteydenpitoa sekä kommunikointia ja ne ovat yleensä xMOOCeja pienempiä. Kommunikoinnin ja palautteenannon haaste koskee molempia kurssityyppejä, mutta erikoisesti x-MOOC-kursseja. Toinen kirjoittajien esittämä haaste on huijaaminen ja plagiointi. Tunnistautuminen kurssille ja tentteihin ei ole aukotonta. Erityinen ongelma siitä muodostuu, jos kursseja hyväksytään osaksi tutkintoja.   


Kirjoittajat esittelevät kolme ilmaisen liiketoiminnan mallia. Niillä haetaan vastauksia siihen, miten MOOCin kaltainen "ilmainen" palvelu voi olla kannattavaa.
Ensimmäinen malli on suorat sisäiset subventiot. Tämä malli tarkoittaa, että ilmaisen palvelun ohessa kuluttajalle markkinoidaan oheistuotteita, kuten MOOCin tapauksessa todistuksia opinnoista.
Toinen malli on kolme osapuolen markkinat. MOOCin tapauksessa sillä tarkoitetaan sitä, että tuottaja antaa oppimateriaalin ilmaiseksi tai halvalla opetuksen järjestäjälle ja jokin kolmas osapuoli maksaa siitä päästäkseen mukaan tähän liiketoimintaa. Tämä kolmas osapuoli voi olla esimerkiksi mainostaja tai sponsori.


Kolmas malli on feemio-malli. Se tarkoittaa sitä, että tarjottavan tuotteen perusversio on ilmainen kaikille ja vastaava huipputuote maksaa. Näin huipputuotteen ostajat rahoittavat myös muille ilmaiset perustuotteet. MOOC-kurssien freemio-rahoitus voidaan järjestää monilla tavoin, esimerkiksi sertifikaattien avulla: sertifikaattimallissa opiskelijat maksavat kurssisältöjen suorittamisesta myönnettävästä merkinnästä.

6 kommenttia:

  1. Tutustuin Iikka Vaartelan opinnäytetyöhön, jonka tarkoituksena oli keskittyä MOOC-palveluiden käytettävyyteen. Itselleni tämä oli ainakin mielenkiintoinen aihe, koska MOOC-palvelut ovat minulle täysin uusi asia, joten tästä opinnäytetyöstä sai ajatuksen siitä, mitkä MOOC-palvelut voisivat olla itselleni hyviä ja toimivia. Opinnäytetyö, Johtavien MOOC-palveluiden käytettävyyden vertailu, on tuore tutkimus, se on valmistunut vuonna 2013.
    Tutkimus löytyy kokonaisuudessaan ositteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401141333

    Vaartelan opinnäytetyö keskittyy siis johtavien MOOC-palveluiden käytettävyyteen. Sen tavoitteena on kartoittaa palveluiden käytettävyyden vahvuuksia ja heikkouksia, ja antaa suosituksia MOOC- palveluiden valitsemiseen opiskelijoille sekä niille opettajille, jotka aikovat käyttää massiivisten avoimien verkkokurssien sisältöä osana opetusta. Suosituksissa huomioidaan käytettävyyden lisäksi myös palveluiden kurssitarjonta. Verrattavina palveluina ovat Coursera, edX ja Udacity.

    Opinnäytetyö toteaa Courseran ja Udacityn suoriutuvan käytettävyyden vertailusta hyvin. EdX taas on käyttökelpoinen, mutta siinä on selkeitä puutteita, joista jotkut osuvat tärkeille alueille. Courseran ja edX:n aikataulut saattavat tuottaa hankaluuksia opettajalle, joka tahtoo käyttää kurssien sisältämää materiaalia osana omaa opetustaan. Udacity sopii tarkoitukseen paremmin, koska sen kurssit käydään oman aikataulun mukaan.

    VastaaPoista
  2. Tuossa Johannan esittelemässä tutkimuksessa tuli esille juuri noita samoja haasteita, mitä itse mietin tänään kirjoittaessani tuon MOOC ja kaikille avoin oppiminen verkossa-tekstin. Eli suuri keskeyttämisprosentti ja se, että tunnistautuminen tentteihin ja kursseille ei ole aukotonta. Mielestäni tuo keskeyttämisprosentti kertoo vain siitä, että kaikki eivät ole motivoituneita suorittamaan kurssia, ja että ne, joilla motivaatio siihen riittää, saavta kurssin suoritettua. Onko se välttämättä negatiivinen asia?

    VastaaPoista
  3. Itse löysin tällaisen tutkimuksen, joka käsittelee erään MOOC-kurssin hyödyntämistä luonnontieteessä

    Helsingin yliopiston opiskelijan, Oona Alasen tutkimuksen ”Mielekäs massakurssi – Luonnontieteen massakurssien kehittäminen monimuoto-opetuksen keinoin” (2013) tutkimusongelma on selvittää, miten kehittää teknillisen alan fysiikan peruskursseja opetusmetodeiltaan paremmiksi. Tutkimus toteutettiin fysiikan kursseja kehittämällä, mutta tässä tutkimuksessa keskityttiin osa-alueeseen, jolla matematiikan ja siihen verrattavien aineiden osaaminen on oleellista. Kurssiongelmat fysiikan suurilla massakursseilla ovat samanlaisia kuin matematiikan massakursseilla, ovathan näiden aineiden kurssikäytännöt paljon toisiaan vastaavat. Kurssit sijoittuivat opinnoissa ensimmäiselle ja toiselle opiskeluvuodelle ja niille osallistui noin 250 opiskelijaa. Kurssien aikaisempia käytäntöjä voi kuvata erittäin traditionaalisiksi; pääpaino on ollut oikeiden vastausten siirtämisessä opettajalta opiskelijoille. Opiskelijat ovat pitäneet aikaisempia kurssikäytäntöjä toimimattomina.
    Tutkimuksen kahden vaiheen lopputuloksena kehitettiin kurssikäytäntömalli, joka kannusti opiskelijoita laskemaan tehtäviä huolellisemmin ja joka johti parempiin tuloksiin kurssin tentissä. Aikaisemmilla kursseilla havaittu laskuharjoitusten kopioiminen poistui laskuharjoitusten siirtyessä osittain sähköisiksi. Myös laskuharjoitusten vaikutus tenttipisteisiin kasvoi. Tutkimuksen aikana löydettiin sekä opiskelijoita että opettajia miellyttänyt malli lähi- ja etäopetuksen yhdistämisestä laskuharjoituksissa.
    Tutkimus toi esille myös sosiaalisen kanssakäymisen merkityksen. Tutkimusta tarkastellessa tulee käsitys, että MOOC-kurssi ei aina tarjoa opiskelussa tärkeää sosiaalista vuorovaikutusta. Verkko-opetusta onkin kritisoitu sen yksinäisen luonteen takia ja tässäkin tutkimuksessa suuri haaste olikin verkko-opetuksen välineiden käyttämisessä menettämättä sosiaalista vuorovaikutusprosessia oppimisprosessissa.

    VastaaPoista
  4. Tunnistautumisen haaste on toki sama kaikessa verkkoasioinnissa. Tampereen yliopiston sähköisissä tenteissä asia on ratkaistu sillä, että sähköinen tentti on suoritettava luokassa, jossa on videovalvonta. Näin voidaan tarvittaessa tarkistaa kuka on ollut tekemässä tenttiä. MOOC-kurssien joustavuus kärsisi kyllä tälläisesta ratkaisusta likaa.
    Ninan esittelemä tutkimus pukee sanoiksi ajatuksiani matemaattisten aineiden opiskelutyylistä verrattuna kasvatustieteiden opiskeluun. Kommentoin aiheesta enemmän jo MOOC-kursiin tutustuminen postaukseen.

    VastaaPoista
  5. Tunnistautumisen haaste on toki sama kaikessa verkkoasioinnissa. Tampereen yliopiston sähköisissä tenteissä asia on ratkaistu sillä, että sähköinen tentti on suoritettava luokassa, jossa on videovalvonta. Näin voidaan tarvittaessa tarkistaa kuka on ollut tekemässä tenttiä. MOOC-kurssien joustavuus kärsisi kyllä tälläisesta ratkaisusta likaa.
    Ninan esittelemä tutkimus pukee sanoiksi ajatuksiani matemaattisten aineiden opiskelutyylistä verrattuna kasvatustieteiden opiskeluun. Kommentoin aiheesta enemmän jo MOOC-kursiin tutustuminen postaukseen.

    VastaaPoista

  6. Tutustuin egyptiläisen Maha Balin tutkimukseen MOOC-kurssien pedagogiikan laadusta. Artikkeli on julkaistu MERLOT Journal of Online Learning and Teaching-lehdessä (Vol. 10, Nro. 1) maaliskuussa 2014 ja on saatavana kokonaisuudessaan täältä: http://jolt.merlot.org/vol10no1/bali_0314.pdf

    MOOC-kurssit ovat potentiaalistaan huolimatta törmänneet skeptisiin mielipiteisiin erityisesti koskien oppimisen laatua. Tutustumassani artikkelissa uskotaan, että kurssin tavoite oppia on paljon tärkeämpää kuin kurssien loppuarvosanat. Tutkimuksessa arvioitiin MOOC-kurssien pedagogiikkaa käyttäen Chickeringin ja Gamsonin seitsemään periaatetta hyvälle aikuisopiskelulle sekä Benjamin Bloomin taksonomiaa, joka auttaa määrittelemään osaamisen tason. Perustana olivat kirjoittajan omat kokemukset opiskelijana neljällä MOOC-kurssilla. Tutkija käyttää tätä arviointia samoin kuin MOOC-kursseja käsitellyttä kirjallisuutta ja esittelee MOOC:n hyviä pedagogisia käytäntöjä sekä kehittämisen aiheita.

    Tutkimuksessa todetaan, että MOOC-kurssien hyötynä on erityisesti niiden tarjoama mahdollisuus sitoutua erilaisten opintopolkujen löytämiseen ja elinikäisen oppimisen toteuttamiseen. Vaikka monilla MOOC-kursseilla on samanlaisia piirteitä, tutkimus osoittaa, että ne eivät tarjoa täysin samoja asioita. Osa tarjoaa muita enemmän hyvin perusteltua pedagogiikkaa, joka kehittää korkeampaa ajattelua ja on verrattavissa korkeakoulutukseen. Ohjaaja ei välttämättä tietoisesti kurssilla kehitä kriittistä ajattelua tai edistä vuorovaikutusta oppilaiden välillä, mutta näiden kehittymistä voi silti tapahtua. Kuitenkin niillä MOOC-kursseilla, jotka eivät kehitä korkeampaa ajattelua eivätkä edistä oppilaiden vuorovaikutusta, on vain lyhytaikaisia vaikutuksia osallistujille. Tällaiset kurssit eivät tarjoa korkeakoulutasoista opetusta. Osa MOOC-kursseista tarjoaa kuitenkin monipuolisen mahdollisuuden oppijoiden vuorovaikutukseen ilman, että opettajan täytyy olla jatkuvasti paikalla, mikä on erittäin tärkeä tekijä. Monet opettajat ja kouluttajat ovat autuaan tietämättömiä tästä teknologian tarjoamasta potentiaalista muuttaa yhteiskuntaa.

    Tutkimuksen mukaan monilla MOOC-opettajilla on hyvin vähän kokemusta online-opetuksesta, osittain siksi, että perinteiset yliopistot ovat melko haluttomia tarjoamaan online-kursseja. Teknisten taitojen puutteessa ohjaajat eivät ehkä mielellään käytä uutta tekniikkaa opetuksessaan tai eivät täysin hahmota teknologian mahdollisuuksia muuttaa opetusta vähemmän opettajakeskeiseksi. On kuitenkin havaittavissa kiinnostuksen lisääntymisestä niiden opettajien taholta, jotka ovat osallistuneet MOOC-kursseille, mutta nämä ovat todennäköisesti vain pieni osa opettajakunnasta.


    Tutkimuksessa todetaan, että MOOC-kursseja arvioidessa täytyy jatkossa siirtyä perinteisistä lähestymistavoista kohti tulevaisuuden näkökulmaa. Siksi MOOC-kursseilla olisi kuitenkin ainakin tällä hetkellä tärkeää keskittyä syvemmän oppimisen edistämiseen eikä tyytyä kehittämään helpompia arvioititekniikoita, jotka kannustavat kurssin loppuun suorittamiseen. Nopea suorittaminen ja löysät arvioinnit voivat nostaa loppuarvosanoja, mutta vahingoittaa MOOC:n mainetta pitkällä tähtäimellä.

    VastaaPoista