Linkkivinkkejä oppimispeleihin

Neljännellä luennolla oli puhetta, että opintopiireittäin olisi syytä tutustua verkossa kiinnostaviin opetukseen soveltumiin oppimispeleihin.

Selailin useitakin eri nettisivuja, mm. tuttua Papunettiä ja Perunakellaria, mutta halusin löytää tähän jotakin uudenpaa ja monipuolisempaa.

Konneveden lukion kokoama sivusto eri oppimispeleistä vaikutti käyttökelpoiselta ja selkeältä. Useimmissa peleissä on myös alakouluihin soveltuvia vaihtoehtoja, vaikka sisältö painottuuki yläkouluun ja lukioon. Pelien taso vaihtelee jonkin verran, mutta etsiminen on kohtuullisen vaivatonta.

Erittäin hyödylliseltä vaikutti myös Opetushallituksen ylläpitämä Linkkipaja -sivusto, jossa niin ikään on koottu yhteen useita eri sähköisiä materiaaleja. Joukossa on jonkin verran muutakin kuin pelejä, mutta hakutoiminnolla ja asiasanalistaa selaamalla sopiva materiaali löytyy jälleen varsin pienellä vaivalla.

Openkortti -sivusto puolestaan toimii vinkkipankkina, jossa on jopa valmiita tuntisuunnitelmia. Pelillisyyttä ei toki ole kaikissa opetustuokioissa huomioitu, mutta vinkit sisältävät muita teknologisia sovelluksia. Eläköön avoin materiaalinjako!

Tätä kartoitusta tehdessä minulla ei ollu saatavilla tablettia, mutta bonuksena vinkattakoon tässä Lauri Järvilehdon lista lapsille (myös päiväkoti-ikäisille) soveltuvista tablettiohjelmista.

Viimeinen luento ja sen pohjalta syntyneitä ajatuksia…

Flipped classroom näyttää olevan vahvistuva trendi opetuksessa, eli opiskelijat tutustuvat luentoon jo ennen kokoontumista yhteen, joten oppiminen on jo hyvässä käynnissä jo silloin. Tuo, kouluissa oleva käytäntö, että oppilailla pitäisi olla oma mobiililaite koulussa, ja näin ei verorahoja menisi laitteisiin, hukan mietityttää koulutuksen maksuttomuuden ja siten myös tasa-arvon kannalta… että asettaako se lapset eriarvoiseen asemaan vanhempien varallisuuden perusteella?

Tuo Kahoot-alusta vaikuttaa todella hauskalta! Tulen varmasti hyödyntämään tuotakin opetuksessani. Se tuo hauskuutta ja pelillisyyttä oppituntiin ja aktivoi kaikki vastaamaan, myös ne, jotka eivät aktiivisesti viittaile tunnilla. Samalla saan palautetta siitä, mitä oppilaat ovat oppineet ja mitä asiaa taas pitää vielä kerrata.

Luennolla tuotiin esiin, että Facebook on oikeastaan tällä hetkellä paras sivu, josta saada vinkkejä omaan opetukseen. Itsekin olen siellä jo neljässä ryhmässä.

Millaista osaamista tarvitsemme työelämässämme… Ajattelen, että haluan kehittää omia tvt-valmiuksiani mahdollisimman hyviksi. Jotta tulevan opetussuunnitelmankin vaade tvt-taitojen opettamisesta toteutuisi omassa opetuksessani, täytyyhän minun itse tuntea aihe, josta toisia opetan. Padlet, Kahoot ja qr-koodit…niitä jo osaan hyödyntää kyllä. Samoin minusta on luontevaa hyödyntää erilaisia oppimisaihioita netissä. Sosio-konstruktinen oppimiskäsitykseni kyllä laittaa miettimään, mahdollistavatko kaikki oppimisaihiot sosiaalisen puolen oppimisessa…. Työelämässä työnantaja järjestää monenlaisia koulutuksia, joiden avulla voi hankkia itselleen lisää osaamista, -näin myös tvt-valmiuksien osalla. Luulen, että opin sitenkin, ett kysyn muilta opettajilta neuvoa ja käytännön apua. Jos yksin koettaa kaikkea oppia, saattaa tulla joskus tunne, että tekisi mieleen heittää tietokone seinään silloin ”kun se ei tottele”… ;)

MOOC-kurssiin tutustuminen

MOOC-kursseja järjestää mm. edX, Udacity, Udemy, MOOC.fi, Elidemy ja Coursera. Meidän lukupiiri tutustui Coursera-sivuston kautta luokanopettajien ajanhallintaa  käsittelevään kurssiin. Rekisteröidyimme kurssille, päästäksemme näkemään kurssin sisällön. Rekisteröityminen oli todella yksinkertaistan ja kyseinen kurssi on ilmainen ja aina auki. Kurssi sisältää kuusi kokonaisuutta, jotka voi suorittaa joko kaikki yhteen menoon tai yksi kokonaisuus kerrallaan, niinkuin kurssia videolla esittelevä nainen suosittelee. Kurssimateriaalina on videoita sekä pohdintatehtäviä ja valmistamateriaalia apuna opettajan suunnittelutyöhön ja ajanhallintaan.

 Ensimmäinen jakso on kurssin esittelyä. Seuraavassa jaksossa laaditaan viikkosuunnitelma seuraaville 5-7 päivälle.  Aluksi esitellään yleisesti viikkosuunnitelman tekoa,  muiden opettajien esimerkkejä heidän viikkosuunnitelmistaan ja lopuksi laaditaan oma suunnitelma käyttäen apuna valmiita pohjia.

Kolmannella jaksolla esitellään videoiden avulla, kuinka rakentaa monipuolinen ja toimiva kalenteri ja lopuksi tehdään oma kalenteri. Kalenterin tekoon on taas saatavilla valmiit pohjat. Neljännellä jaksolla esitellään taas videoiden avulla kuinka tehdä itselle toimiva versio "To-Do lististä" ja lopuksi tehdään taas oma "To-Do list" käyttäen apuna valmista pohjaa. Viidennessä jaksossa kerrotaan videoiden avulla, kuinka käyttää yhdessä kaikkea aiemmin tehtyä, eli viikkosuunnitelmaa, kalenteria ja "To-Do listaa". Viimeisessä jaksossa on koottu yhteen kaikki valmiit pohjat suunnitteluja varten, sekä opettajien videoita, joissa he kertovat omista kalentereistaan ja niiden käytöstä.

Tämä kurssi rakentuu askel askeleelta siihen, että opettaja saa laadittua itselleen toimivan systeemin suunnitteluun ja ajankäyttöön. Valmiit materiaalit ja selkeät ohjeet, tekävät kurssista hyvin toimivan ja konkreettisen. Yksinkertainen kurssi, valmiit materiaalit ja konkreettinen hyöty. Suosittelen tutustumaan.

MOOC ja kaikille avoin oppiminen verkossa

Kolmannella luennolla (20.1.2014) Päivi Svärd esitteli meille MOOCin tarjoamia mahdollisuuksia ja mahdollisia uhkia, sekä kertoi omista MOOC-kokemuksistaan. Mikä se MOOC sitten oikein on? Itse en ollut ennen luentoa kuullut edes koko MOOC-sanaa. MOOC on lyhenne sanoista Massive open onlinen cource, eli suomennettuna se on kaikille avoin opppiminen verkossa. Kuten suomennoskin jo lupaa, MOOC-kurssit ovat todellakin kaikille avoimia kursseja. Kuka tahansa voi ilmoittautua MOOC-kurssille luomalla itselleen ensin käyttäjätunnuksen. Mekin pääsimme kokeilemaan MOOC-kurssille osalllistumista lukupiirissämme, mutta kerron siitä lisää erillisessä blogitekstissä myöhemmin.

Mitään edellytyksiä (esim. aiemmat opinnot) MOOC-kursseille osallistumiseen ei ole, mutta joitakin suosituksia voi kumminkin olla. Tämä mahdollistaa sen, että kynnys osallistumiseen pysyy matalana. Tässä onkin mielestäni yksi MOOC-kurssien hieno ajatus. Kuka tahansa, millä taustatiedolla tahansa, pystyy osallistumaan valitsemalleen kurssille. Kurssin suorittaminen loppuun vaatii tietenkin osallistujalta suurta motivaatiota, koska kurssin keskeyttäminen ei aiheuta minkäänlaisia sanktioita. Keskeyttämisprosentti kursseilla on iso, mutta onko se sitten hyvä vai huono asia? Minun mielestäni se vain kertoo siitä, että ne ketkä ovat kurssista oikeasti kiinnostuneita ja motivoituneita suorittamaan sen loppuun, tekevät niin, ja ne taas joita kurssi ei kiinnostakaan, eivät suorita sitä loppuun. Eli ei kai se niin huono asia ole?

Yksi MOOC-kurssin uhka on siinä, että on mahdotonta tietää, kuka kurssin oikeasti suorittaa. En kuitenkaan usko, että kauhean moni haluaa suorittaa jonkun MOOC-kurssin niin, että joku toinen tekee sen hänen puolestaan. Mikä olisi se hyöty, minkä kurssista silloin saisi? Joitakin MOOC-kursseja saa hyväksiluettua esim. yliopistossa, mutta ymmärtääkseni, tämä ei ole vielä ainakaan kovin yleistä. Itse näen MOOC-kurssit hyvänä tapana kehittää omaa ammattitaitoaan tai lisätä vaan omaa tietämystä alueella, josta on kiinnostunut. MOOC-kurssien suorittaminen onnistuu hyvin töidenkin ohella, koska lähiopetusta ei ole, vaan kaikki opiskelu tapahtuu verkossa.Jotkut kurssit saattavat olla maksullisia, mutta suurin osa on ilmaisia. Lisäksi joistakin kursseilta saatavista todistuksista saattaa joutua maksamaan. Suurin osa MOOC-kursseista on englanninkielisiä, joten kurssien suorittaminen vaatii melko hyvää englanninkielentaitoa. Toisaalta taas kurssin suorittaminen parantaa varmasti omaa englanninkielentaitoa.

Omasta mielestäni MOOC-kurssit ovat ehdottamasti ennemminkin mahdollisuus kuin uhka. MOOC-kurssit lisääntyvät vielä varmasti tulevaisuudessa, enkä näe mahdottomuutena, ettenkö itsekin joskus innostuisi suorittamaan jonkun MOOC-kurssin, kun mielenkiintoinen aihe ja aikaa löytyy =)

Pelillisyys opetuksessa, esimerkkinä Valopeli

Torstaina 22.1. luennon aiheena oli pelillisyys opetuksessa. Tutkija ja opettaja Sari Yrjänäinen piti ensin alustuksen esitellen liikuntapedagogista Valopeliä, jonka jälkeen keskustelu jatkui hieman yleisemmällä tasolla. Tai no, ainakin oli tarkoitus jatkua, mutta merkittävä osa opiskelijoiden kommentoinnista liittyi Valopelin hyötyjen ja haittojen arviointiin.

Valopeli on usean eri Tampereen yliopiston yksikön yhteinen monitieteellinen projekti, jossa ajatuksena oli luoda jokin pelillinen elementti rikastuttamaan liikuntatunteja. Tarkoituksena oli vähentää suorituskeskeisyyttä, lisätä arkitoiminnasta (kuten koulumatkojen kävelystä) poikkeavaa liikuntaa sekä vähentää opettajan rooli mahdollisimman vähäiseksi. Tutkijoiden ja pedagogien ajatuksena oli lisäksi kannustaa lapsia spontaaniin liikuntaan, jonka parissa viihtyisi myös muuttuvasta kehosta hämmentynyt esimurrosikäinen.

Näin syntyi valo-ohjattu tarinallinen liikuntasovellus, Valopeli. Käytännössä peli koostuu liikuteltavasta tornista, joka lähettää valojuovia pimeään liikuntasaliin sen mukaan, millainen tarina valoihin kytketyltä tietokoneelta luetaan. Tarina on laitteen tässä kehitysvaiheessa valmiiksi kirjoitettu ja koodattu (ilmeisesti toistaiseksi ei ole mahdollisuus käyttää vaikkapa lasten kirjoittamaa tekstiä), ja sen lukee kohtuullisen sujuvasti äänisimulaattori. Tarinaan on valmiiksi "upotettu" liikkeet, jolloin lapset huomaamattaan liikkuvat seuratessaan tarinan etenemistä. Lopuksi tarinassa rauhoitutaan ja noin 45 minuutin pelihetki päättyy rentoutusharjoituksiin.

Opettajan rooli Valopelissä on toimia taustalla. Hän voi tarvittaessa ohjata laitetta kauempaa ja näin esimerkiksi hidastaa tarinaa ryhmän mukaan, mutta suurin osa epäselvistä tilanteista lasten on tarkoitus hoitaa itse. Käyttötestien mukaan osa opettajista osasi olla puuttumatta peliin ja he antoivat laitteen ohjeistaa liikkeet tunnelman pysyessä jännittävänä. Osalla puolestaan oli vaikeuksia luopua opettajan ohjeistavasta roolista. Erään erityisryhmän testatessa laitetta opettaja selvensi liikkeitä näyttämällä mallia ja liikkumalla itse mukana, mikä nähdäkseni olisikin sopiva vaihtoehto epäselviin tilanteisiin. Onhan opettajan läsnäolo vastuukysymysten vuoksi jokatapauksessa pakollista, ja lapsetkin ovat vaikuttaneet tarvitsevansa aikuisen läsnäoloa itseohjautuvuudesta huolimatta.

Mitä mieltä tulevat opettajat laitteesta sitten olivat? Luennolla padlet.com-sivuston kommentointiseinä täyttyi hetkessä kriittisistä arvioista, eräs opiskelija jopa lakonisesti totesi luennon olleen ainoastaan pitkä mainospuhe (laitetta tosiaan myy nykyään kaupallinen yritys). Luennon, kuulopuheiden (opiskelukavereitani oli mukana laitteen testauksessa), lehtijutun (Aikalainen 17.10.2013) ja tutkimusartikkelin nopean tutustumisen perusteella peli vaikuttaa nähdäkseni hyvältä lisältä liikuntatunteihin. Itse pidän ryhmädynamiikan tuomasta lasten itseohjautuvuudesta, kilpailuasetelman puuttumisesta ja leikillisyyden elementeistä. Laitteessa on toki vielä teknisesti paljon kehitettävää. Noin älytaulun verran maksava laite voi myös helposti jäädä kouluissa varaston perälle pölyttymään, jos tarinoiden vaihtuvuus on vaikea toteuttaa. Yleisideassa on kuitenkin mielestäni paljon potentiaalia, sillä kasvun kannalta tärkeä kuvitteluleikki jää nykyisin lasten elämästä usein pois hyvin aikaisin. Ehkä Valopeli ja muut pelillisen oppimissovellukset tuovat leikin elementtejä takaisin lasten arkielämään myös koulussa.

Tieteellisiä julkaisuja MOOCista

Kurssitehtävänämme oli etsiä tieteellisiä tutkimuksia MOOCiin liittyen ja selvittää tutkimusten tutkimuskysymykset ja tulokset. Julkaisuja etsiessä huomasin kuitenkin, että MOOCiin liittyviä artikkeleita oli helppo löytää, mutta varsinaisia tutkimuksia ei juuri löytynyt. Esittelenkin löytämäni Siiri Paanasen ja Niko Saaren tutkimuksen aiheesta. Tutkimus käsittelee yleisesti MOOCia, se haasteita, pedagogiikkaa sekä liiketoimintamalleja.  He lähestyvät aihetta erilaisten tutkimusten ja case-tapausten kautta.


Pedagogisina haasteina tutkimuksessa esitettiin kurssin vaatimustason määrittäminen. Kurssin osallistujissa on monen tasoista osaajaa ja haasteena onkin löytää keskitie, jolloin heikoimmat pysyisivät vielä mukana ja lahjakkaille löytyisi haastetta. Toinen ongelma on kurssien suuri keskeytysprosentti. Motivoiminen ja kurssiin sitouttaminen on isoilla verkkokursseilla haastavaa. Kirjoittajat esittävä pedagogisesti merkittävän kysymyksen: Mitkä ovat MOOC-kurssien todelliset hyödyt oppimisen kannalta?


MOOC-kurssien haasteiksi kirjoittajat esittävät palautteen antamisen opiskelijalle ja kommunikoinnin yleensäkin. MOOC-kurssit voidaan jakaa kahteen tyyppiin cMOOCiin ja xMOOCiin. Niiden ero on siinä, että cMOOC-kursseilla korostetaan yhteydenpitoa sekä kommunikointia ja ne ovat yleensä xMOOCeja pienempiä. Kommunikoinnin ja palautteenannon haaste koskee molempia kurssityyppejä, mutta erikoisesti x-MOOC-kursseja. Toinen kirjoittajien esittämä haaste on huijaaminen ja plagiointi. Tunnistautuminen kurssille ja tentteihin ei ole aukotonta. Erityinen ongelma siitä muodostuu, jos kursseja hyväksytään osaksi tutkintoja.   


Kirjoittajat esittelevät kolme ilmaisen liiketoiminnan mallia. Niillä haetaan vastauksia siihen, miten MOOCin kaltainen "ilmainen" palvelu voi olla kannattavaa.
Ensimmäinen malli on suorat sisäiset subventiot. Tämä malli tarkoittaa, että ilmaisen palvelun ohessa kuluttajalle markkinoidaan oheistuotteita, kuten MOOCin tapauksessa todistuksia opinnoista.
Toinen malli on kolme osapuolen markkinat. MOOCin tapauksessa sillä tarkoitetaan sitä, että tuottaja antaa oppimateriaalin ilmaiseksi tai halvalla opetuksen järjestäjälle ja jokin kolmas osapuoli maksaa siitä päästäkseen mukaan tähän liiketoimintaa. Tämä kolmas osapuoli voi olla esimerkiksi mainostaja tai sponsori.


Kolmas malli on feemio-malli. Se tarkoittaa sitä, että tarjottavan tuotteen perusversio on ilmainen kaikille ja vastaava huipputuote maksaa. Näin huipputuotteen ostajat rahoittavat myös muille ilmaiset perustuotteet. MOOC-kurssien freemio-rahoitus voidaan järjestää monilla tavoin, esimerkiksi sertifikaattien avulla: sertifikaattimallissa opiskelijat maksavat kurssisältöjen suorittamisesta myönnettävästä merkinnästä.

Sähköiset oppimateriaalit

Sähköiset oppimateriaalit, taustaa

Digitalisoituminen nähdään hallitusohjelmassakin olevan tärkeä osa suomalaista osaamista. Tieto- ja viestintäteknologia liittyy oleellisena osana koulutukseen. Ohjaavat asiakirjat, kuten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (luonnos 2016) sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2005) esittävät, että tieto- ja tiestintäteknologia nivoutuu jo varhaisina ikävuosina osaksi oppimista. Esimerkiksi koodaus on tulossa uuden opetussuunnitelman mukaan jo alakoulun oppisisältöihin. Koodauksesta on jo verkossa ainakin yksi alakouluun soveltuva, hyvä, pelillinen oppimisaihio, joka johdattaa innostavasti aihealueen sisältöihin. Tehtävät suoritettuaan oppilas saa oikein todistuksen ”koodauskoulutuksen” menestyksekkäästä suorittamisesta. Eräs opettaja kertoi, että jotkut oppilaat ratkaisivat tehtävät puolessa tunnissa, kun taas jollakulla oli mennyt niihin kaksikin tuntia. Jokainen oppilas oli kuulemma pitänyt oppimisaihiota mielekkäänä.

Koulujen ja myös päiväkotien tietoyhteiskuntavalmiuksien parantaminen on jatkuva vaade. Tietokoneita, i-padeja ym. välineitä, jotka osaltaan mahdollistavat oppilaiden sähköisen oppimista, on joka koululla, mutta opettajien kertoman perusteella harmittava este sähköisten oppimateriaalien hyödyntäminen luokkahuonetilanteessa on se, että laitteet eivät useinkaan toimi moitteettomasti. Tällöin suuri osa oppitunnista saattaa mennä ”säätämiseksi”.

Sähköisten oppimateriaalinen hyödyntäminen velvoittaa opettajia päivittämään tietotekniset valmiutensa riittävän hyvälle tasolle. Kaikkea ei jokaisen tarvitse osata, mutta tavoite olisi, että opettajat voisivat oppia toinen toiseltaan eri tietoteknisistä osa-alueista.

Sähköistä oppimateriaalia on jo saatavissa verkossa paljon, – sekä maksullisessa että maksuttomassa muodossa. Esimerkiksi Facebookissa on useitakin sivustoja, jossa sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen opettajat voivat jakaa ja vastaanottaa erilaista tietoutta, jota hyödyntämällä voi tvt-sisältöjä voi hyödyntää opetuksessa. Vaikka erilaista oppimateriaalia on tuotettu jo vuosia kaupallisesti, on soveltuvan e-oppimateriaalin puute yhä yksi keskeinen ongelma tietotekniikan opetuskäytön leviämisessä. Affordanssit eli tarjoumat tarkoittavat niitä erilaisia mahdollisuuksia, joita teknologia tukee tai ei tue. E-oppimateriaalissa se tarkoittaa sekä pedagogisia että erilaisia toiminnallisia mahdollisuuksia.

E-oppimateriaalien suunnittelussa pedagogiset periaatteet pitäisikin tiedostaa entistä tarkemmin. Huonoimmillaan e-oppimateriaali on tyyliä ”kirja verkossa”, joten se ei antane juuri lisäarvoa oppimiselle perinteisiin oppikirjoihin nähden. Sähköistä oppimateriaalia voidaan arvioida esim. sen mukaan, millaista oppimisen metaforaa se tukee. Onko oppiminen tiedonhankintaa, osallistavaa (joten siihen sisältyy sosiaalinen toiminta) vai, – syvimpänä oppimisen tasona, tiedon luomista. Tiedon luominen sisältää tällöin tiedon konstruoimista, ollen älyllisessä mielessä jo vaativampaa toimintaa.

Sähköinen oppimateriaali ja sen käyttö ei ole itsetarkoitus, vaan sen tarkoitus on toimia aktivaattorina ajattelulle. Näin ne toimivat oppimisen työvälineinä. Erilaiset oppimisaihiot (löytyy esim. perusopetustarkoitukseen osoitteesta edu.fi) vaikuttaisivat olevan mukavia johdantoina käsitteillä olevaan oppimiskokonaisuuteen, mutta ne myös syventävät oppimista aihealueista, joissa jo jonkinlaiset perustiedot on saavutettu. Aihioita voidaan käyttää myös arvioinnin välineenä.

Ajankohtainen tutkimus sähköisen oppimateriaalin ja tablettitietokoneiden käytön vaikutuksista

Viime elokuussa julkaistun, Itä-Suomen yliopiston kyselytutkimuksen perusteella tablettitietokoneiden käyttö opetuksessa vahvistaa oppilaiden ongelmanratkaisutaitoja ja yksilöllisiä oppimiskokemuksia. Niiden käyttö näyttäisi myös parantavan työskentelyilmapiiriä koululuokissa.

Kysely on osa Savonlinnan normaalikoulun Future Classroom 2020 -hanketta, jossa luodaan uuteen oppimiskäsitykseen liittyvää tulevaisuuden oppimisympäristöä. Tablettiopetuksessa mukana olleiden oppilaiden huoltajille, oppilaille ja opettajille suunnattu kysely osoitti, että tablettien käyttö on muuttanut opetusta ja oppimista merkittävästi. Kyselyn perusteella muun muassa tekemällä oppiminen sekä tutkiva oppiminen lisääntyivät. Oppilaat kokivat myös kotitehtävät aiempaa mieluisampina. Lisäksi toisilta oppiminen lisääntyi ja tablettien käyttö opetuksessa edisti merkittävästi jakamisen kulttuuria sekä oppilaiden että opettajien keskuudessa. Sen sijaan vanhemmat olivat aiempaa huonommin tietoisia lastensa koulutyöstä ja koulutehtävistä, mikä haastaa koulua ja koteja tiiviimpään yhteistyöhön.

Savonlinnan normaalikoululla toteutetun laajamittaisen kokeilun tavoitteena on siirtyä koulussa perinteisistä oppikirjoista sähköisiin oppimateriaaleihin ja välineisiin sekä kehittää koulupedagogiikkaa ja oppimista digiajan tietoyhteiskunnan avaintaitojen näkökulmasta. Avaintaidoilla tarkoitetaan taitoja, joita elinikäinen oppiminen, uudet tilanteet ja muuttuva työelämä meiltä tulevaisuudessa edellyttävät. Tällaisia ovat esimerkiksi lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, aktiivinen kansalaisuus, median käyttötaidot, vuorovaikutustaidot, suunnittelutaidot tai vaikkapa koodaaminen.

”Perinteisillä oppikirjoilla on vielä ollut hyvin merkittävä rooli, mutta haluamme nyt valmistautua perinteisen printtialan murrokseen todellisin toimenpitein. Kolmivuotisen kokeilun myötä koulun on tarkoitus siirtyä kokonaisuudessaan digiaikaan”, kertoo Savonlinnan normaalikoulun johtava rehtori Mikko Ripatti.

Tutustumista matematiikan erityisopetukseen suunnattuun ”Kymppi”-aihioon

 Edu.fi:n sivuilta löytyvät ”Kymppi”-oppimisaihio on nimetty matematiikan erityisopetuksen oppimateriaaliksi, mutta se soveltuu kyllä erinomaisesti muutenkin sekä esi- että alkuopetukseen, tukemaan lapsen valmiuksia oppia hahmottamaan lukua kymmenen. Oppimisaihio näyttäisi tukevan sekä subitisaation (lukumäärän 1–4 tarkkaa ja nopeaa hahmottamista ilman laskemista) sekä lapsen ymmärrystä lukujen hajotelmista. Pyykölä (2012) kirjoittaa Clementsiä ja Saramaa (2009, 9) lainaten, että subitisaatio ei ole ainoastaan synnynnäisesti osattava prosessi, vaan se kehittyy huomattavasti lapsen kasvaessa. Tavoitteena on, että lapsi oppii pilkkomaan suuremmankin objektimäärän osiin, laskea kunkin objektimäärän erikseen ja ilmoittaa yhteenlaskun tuloksen. Luvun kokoaminen tapahtuu siten niin nopeasti, ettei voida puhua varsinaisesti laskemisesta. Tämä subitisaation kehittymisnäkökulma olisi tärkeää ottaa huomioon viimeistään esi- ja alkuopetuksessa.

Opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 16.1.2004) todetaan matematiikan oppimisesta alkuopetuksen osalta mm. seuraavaa: ”Oppilas oppii perustelemaan ratkaisujaan ja päätelmiään konkreettisin mallein ja välinein, kuvin, kirjallisesti tai suullisesti ja löytää ilmiöistä yhtäläisyyksiä ja eroja, säännönmukaisuuksia sekä syy-seuraussuhteita.” Kymppi-oppimisaihio tarjoaa visuaaliset mallit hahmottaa luvun kymmenen hajotelmia. Se lähestyy aihetta selkeillä piirroskuvilla ja antaa palautetta oppimisesta. Lapsi oppi huomaamaan säännönmukaisuuksia ja kausaliteetteja mm. havaitsemalla, että hajotelmien pohjalta voidaan ratkaista nopeasti luvun kymmenen yhteen- ja vähennyslaskut.

Kymppi-oppimisaihio ei sovellu tutkivan oppimisen malliin. Tutkivassa oppimisessa kun on olennaista ajatus siitä, että työskentely on yhteisöllistä, eli opiskelijat jakavat tietoa keskenään, esimerkiksi verkkopohjaisen oppimisalusta avulla. Yksittäisen oppijan kannalta tutkivassa oppimisessa yhdistyvät sekä asiasisältöjen että tiedonluomisen taitojen harjoittelu. Sen sijaan ko. oppimisaihiossa voidaan nähdä keksivän oppimisen idean hyödyntämistä. Kymppi-oppimisaihiossa oppilaat voivat kokeilla luvun kymmenen ominaisuuksia itse, ja se onnistuu, vaikka aihetta ei olisi pohjustettukaan millään lailla.  Lukukäsitettä havainnollistetaan niin matematiikan (numerot), luonnollisen kielen (kirjoitettu kieli), kuin kuviokielenkin kautta (pallomuodot, sormet). Sen sijaan auditiivista oppimista ei aihio tule, vaikka monikanavaisuus nähdään keksivän oppimisen lähtökohdissa tavoitetilana.

Keksivällä oppimisella viitataan oppimiseen, jonka seurauksena oppilas kokee keksineensä jotain uutta. Pelissä sovitellaan esim. erivärisiä palloja ”kymppipohjalle” (ja näin hahmottuvat luvun kymmenen hajotelmat) ja myöhemmin luvun kymmenen hajotelmien oppimista harjoitellaan laskutoimitusten yhteydessä. Oppilas johdatellaan ”keksimään” yhteyden hajotelmien ja laskutoimitusten välillä. Jotta mahdollistuisi se, että oppilaat voisivat kokeilla opiskeltavaa asiaa konkreettisesti, pitäisi varmaan lukua kymmenen tarkastella jonkin oppimisvälineen avulla ja sen jälkeen vasta ”pelata” Kymppiä. Näin oppimisaihio voisi syventää oppimista optimaalisesti.

Kymppi-oppimisaihiota ei hyödynnä ongelmakeskeistä oppimista, koska siinä ratkotaan ”ongelmia”, joihin on jo olemassa oikea vastaus. ”Tähän on vain yksi oikea vastaus”-tehtävätyyppi on yleisin matematiikan opetuksessa käytettävä tehtävätyyppi. Ilmiöperustainen oppiminen lähtee ilmiön havainnoinnista. Ensin tarkastellaan ilmiötä ja tämän jälkeen tarkastellaan ilmiön takana vaikuttavaa teoriaa. Trialogisella oppimisella tarkoitetaan sellaista yhteisöllisen oppimisen muotoa, jossa toiminta organisoidaan yhteisesti luotavien ja muokattavien, jaettujen kohteiden kehittämisen ympärille. Tämän perusteella on selvää, ettei Kymppi toteuta trialogisen, eikä ilmiöperustaista oppimisenkaan pedagogiikkaa.