Torstaina 22.1. luennon aiheena oli pelillisyys opetuksessa. Tutkija ja opettaja Sari Yrjänäinen piti ensin alustuksen esitellen liikuntapedagogista Valopeliä, jonka jälkeen keskustelu jatkui hieman yleisemmällä tasolla. Tai no, ainakin oli tarkoitus jatkua, mutta merkittävä osa opiskelijoiden kommentoinnista liittyi Valopelin hyötyjen ja haittojen arviointiin.
Valopeli on usean eri Tampereen yliopiston yksikön yhteinen monitieteellinen projekti, jossa ajatuksena oli luoda jokin pelillinen elementti rikastuttamaan liikuntatunteja. Tarkoituksena oli vähentää suorituskeskeisyyttä, lisätä arkitoiminnasta (kuten koulumatkojen kävelystä) poikkeavaa liikuntaa sekä vähentää opettajan rooli mahdollisimman vähäiseksi. Tutkijoiden ja pedagogien ajatuksena oli lisäksi kannustaa lapsia spontaaniin liikuntaan, jonka parissa viihtyisi myös muuttuvasta kehosta hämmentynyt esimurrosikäinen.
Näin syntyi valo-ohjattu tarinallinen liikuntasovellus, Valopeli. Käytännössä peli koostuu liikuteltavasta tornista, joka lähettää valojuovia pimeään liikuntasaliin sen mukaan, millainen tarina valoihin kytketyltä tietokoneelta luetaan. Tarina on laitteen tässä kehitysvaiheessa valmiiksi kirjoitettu ja koodattu (ilmeisesti toistaiseksi ei ole mahdollisuus käyttää vaikkapa lasten kirjoittamaa tekstiä), ja sen lukee kohtuullisen sujuvasti äänisimulaattori. Tarinaan on valmiiksi "upotettu" liikkeet, jolloin lapset huomaamattaan liikkuvat seuratessaan tarinan etenemistä. Lopuksi tarinassa rauhoitutaan ja noin 45 minuutin pelihetki päättyy rentoutusharjoituksiin.
Opettajan rooli Valopelissä on toimia taustalla. Hän voi tarvittaessa ohjata laitetta kauempaa ja näin esimerkiksi hidastaa tarinaa ryhmän mukaan, mutta suurin osa epäselvistä tilanteista lasten on tarkoitus hoitaa itse. Käyttötestien mukaan osa opettajista osasi olla puuttumatta peliin ja he antoivat laitteen ohjeistaa liikkeet tunnelman pysyessä jännittävänä. Osalla puolestaan oli vaikeuksia luopua opettajan ohjeistavasta roolista. Erään erityisryhmän testatessa laitetta opettaja selvensi liikkeitä näyttämällä mallia ja liikkumalla itse mukana, mikä nähdäkseni olisikin sopiva vaihtoehto epäselviin tilanteisiin. Onhan opettajan läsnäolo vastuukysymysten vuoksi jokatapauksessa pakollista, ja lapsetkin ovat vaikuttaneet tarvitsevansa aikuisen läsnäoloa itseohjautuvuudesta huolimatta.
Mitä mieltä tulevat opettajat laitteesta sitten olivat? Luennolla padlet.com-sivuston kommentointiseinä täyttyi hetkessä kriittisistä arvioista, eräs opiskelija jopa lakonisesti totesi luennon olleen ainoastaan pitkä mainospuhe (laitetta tosiaan myy nykyään kaupallinen yritys). Luennon, kuulopuheiden (opiskelukavereitani oli mukana laitteen testauksessa), lehtijutun (Aikalainen 17.10.2013) ja tutkimusartikkelin nopean tutustumisen perusteella peli vaikuttaa nähdäkseni hyvältä lisältä liikuntatunteihin. Itse pidän ryhmädynamiikan tuomasta lasten itseohjautuvuudesta, kilpailuasetelman puuttumisesta ja leikillisyyden elementeistä. Laitteessa on toki vielä teknisesti paljon kehitettävää. Noin älytaulun verran maksava laite voi myös helposti jäädä kouluissa varaston perälle pölyttymään, jos tarinoiden vaihtuvuus on vaikea toteuttaa. Yleisideassa on kuitenkin mielestäni paljon potentiaalia, sillä kasvun kannalta tärkeä kuvitteluleikki jää nykyisin lasten elämästä usein pois hyvin aikaisin. Ehkä Valopeli ja muut pelillisen oppimissovellukset tuovat leikin elementtejä takaisin lasten arkielämään myös koulussa.
Lisätietoja Valopelistä saat Yrjänäisen ym. (2014) artikkelista Opettaja ja älykäs valo- ja ääniteknologia liikuntatunnilla, joka on julkaistu teoksessa Krokfors ym. (2014) Oppiminen pelissä. Pelit pelillisuus ja leikillisyys opetuksessa. Kaupallisempaa lisätietoa löytyy myös laitetta myyvän Multisensen nettisivuilta (http://fin.multisense.fi/tuotteet-palvelut/).
VastaaPoistaMun mielestä toi valopeli sai kanssa turhan suuren kritiikin luennolla. Eihän sen tarkoitus ollut korvata koko koululiikuntaa, vaan olla yksi osa sitä. Samalla lailla esimerkiksi musiikin opetukseen voidaan ostaa vahvistimet, mutta ei se tarkoita sitä, että koko musiikin opetus olisi sitten pelkästään vahvistimien kanssa työskentelyä, vaan vain yksi osa opetusta. Valopeli tuo mielestäni hienon lisän liikuntaan ja kuten lyhyestä videostakin huomasi, lapset oli ihan innoissaan. Ja mikä parasta, leikin kautta lapset pääsivät liikkumaan lähes huomaamattaan. Valopeli on siis vain yksi hieno lisä liikuntaan, josta voivat nauttia myös ne lapset, joiden mielestä liikunta ei ole niin mukavaa ja he eivät ehkä pärjää muuten liikunassa. Valopelin kautta kaikki saavat varmasti onnistumisen kokemuksia ja ryhmässä toimimisen riemua ja iloa. En ihan täysin ymmärtänyt, miksi niin moni opiskelija näki valopelin niin kriittisesti. Tosin jokaisella meillähän saa olla omat mielipiteet, Minusta valopeli oli kuitekin hieno ja sitä saisi varmasti kehitettyä vielä eteenpäin niin, että lapset pääsevät itse tekemään tarinoita, ääniä, musiikkia jne. Ja kuten Sallakin kirjoitti, niin leikin elementit takaisin lasten arkielämään myös koulussa, kyllä!!!!
VastaaPoistaLuulisin, että kaikkein kriittisimmin Valopeliin suhtautuivat liikunnan hyvin lajikeskeisesti hahmottavat opettaja. Itse laiskan liikkujan näkökulmasta katsottuna pelillisyys ja tarina varmastikin motivoivat juuri sellaisia lapsia, joilla muuten on vaikeuksia innostua koululiikunnan kilpailuelementeistä. Jokaiselle jotakin. Omana tavoitteenani sitten joskus koulussa on tutustuttaa oppilaat mahdollisimman moneen erilaiseen liikuntamuotoon ja näin auttaa heitä löytämään oma lajinsa, josta he nauttivat. Tekniikkaharjoituksista ei ole mitään iloa, jos lapsi ei innostu käyttämään taitojaan liikuntatuntien ulkopuolella.
VastaaPoistaYlipäätään pelillisyys kaikissa kouluaineissa on minusta erittäin tärkeä elementti. Se "huijaa" lapset harjoittelemaan leikin varjolla muuten ehkä huonosti motivoivia taitoja. Toki peleissä on yleensä kilpailuelementti mukana, mutta esim. monissa tietokonepeleissä kilpaillaan omaa itseä vastaan ja sitäpaitsi kilpailuasetelma motivoi puolestaan sitten tietynlaisia oppilaita. Mobiili- ja tietokonepeleissä hyvää on lisäksi se, että oppilaat oppivat käyttämään laitteita myös ns. hyödylliseen eivätkä vain yksinkertaiseen nettiselailuun. Kaikilla vanhemmilla ei myöskään ole varaa hankkia esim. tablettia kotiin, jolloin koulun on mahdollisuus auttaa lasta pääsemään mukaan kavereidensa juttuihin.
Pelillisyys on kyllä tärkeä osa opskelua. Silti pelillisyys ei saisi olla kouluissa vain sen itsensä takia, vaan sen olisi palveltava oppimisen tavoitteita. Sisältö, jota olisi tarkoitus opiskella, voi helposti hukkua pelin varjoon. Esimerkiksi eläinmuisipelissä, jossa pareina on kaksi samalaista kuvaa pelaaja voi pelata peliä ajattelematta sitä mikä eläin kuvissa esiintyy. Näin eläinten tunnistaminen ja oppiminen jää olemattomaksi. Toisaalta pelistä saa opettavaisemman, jos parin toinen kortti on eläimen kuva ja toinen eläimen nimi kirjoitettuna. Näin peliä ei voi pelata, jos ei tunnista eläintä. Eli peli itsessään ei ole itseisarvo, vaan pelin täytyy olla pedagogisesti hyvin suunniteltu. Opettajan tehtäväksi jääkin pelien valikointi oikeaan asiayhteyteen ja tilanteeseen.
VastaaPoistaSamaa mieltä!
PoistaMuuttuvat oppimisympäristöt kurssilla varhaiskasvatuksen näkökulma muuttuviin oppimisympäristöihin on jäänyt mielestäni taka-alalle. Itse varhaiskasvattaja olen tietenkin kiinnostunut asiasta varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Alle kouluikäisten mediakasvatuksesta tulee pakollista. Uuteen opetussuunnitelmaan on kirjattu, että esiopetuksessa lapsille tulee opettaa monilukutaitoa ja tieto- ja viestintäteknologista osaamista viimeistään vuonna 2016. Opetussuunnitelmaan mukaan lasten kanssa pitää esimerkiksi tutustua erilaisiin laitteisiin, palveluihin ja peleihin.
VastaaPoistaAiheeseen liittyen, suosittelen lukeman uutisen osoitteessa http://yle.fi/uutiset/uudistus_tuo_tabletit_ja_tietokoneet_eskariin_pikkulasten_mediakasvatus_on_pian_pakollista/7765358. Tämä todistaa sen, että myös varhaiskasvatuksessa oppimisympäristöt ovat muuttuvia.